Lompakossa VÀinö Linna yksinÀinen on Kas pitkÀÀn riittÀnyt ei tili kortiston Loppuviikon meikÀmanne syö taas kynsiÀÀn Ellei sossunjonoon tinkimÀÀn kÀy ylpeydestÀÀn.
Huomaamatta painuu ryhti kumaraan Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan Yksin tuskin koskaan sitÀ enÀÀ kokooon saan.
Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa Onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa Ja onneton ken pakenee kun jÀÀdÀ haluaa.