M olen arka ja yksininen likomrk ja vihelinen mut en huijaa, niin kuin sin, m en huijaa
M katon pihalta suoraan teille s juttelet sun kavereile ja ne nauraa, s puhut taas ja ne nauraa
Ja niin s oot tyyni ja raukee katot ikkunasta onnellisena hymyillen viel silmsi aukee viel huomaat kuinka olet ruma ja liejuinen etk tied mitn, s et tied mitn, s et tied mitn
l luule etten muista kun kukat putoili omenapuista ja s kuiskit thdist kuista s kuiskit
Sul on koti niin siisti ja lmmin mulla on vhn ikvmmin m oon yksin sun puutarha m oon yksin