HÀkki suljettiin Me uskottiin ettÀ sen suojaan taakse rautalukon onnen kÀtkeÀ voi
Taakse raskaiden porttien veimme rakkauden MĂ€ silti kuulin kuinka lehdet tuulessa soi niin hiljaa soi
mutta kahleistaan voi hÀkkilintu laulaa maan kyllÀ rauhan saa vapautta vaan ei milloinkaan mun lintuni saa milloinkaan ei vapautta saa
Kerran rukoilin: "jos kuitenkin luontoni saisin takaisin ja voisin taivaat valloittaa" niin joskus kÀy kun toivotaan ja kulta hÀkki aukaistaan luotasi lensin vapauteen pois vapauteen
sillÀ kahleistaan voi hÀkkilintu laulaa maan kyllÀ rauhan saa vapautta vaan ei milloinkaan mun lintuni saa milloinkaan ei vapautta saa
Ikkunalaudalle tuulemme jÀÀn lÀmmössÀ lieden sun nukkuvan nÀÀn kuule kun pyydÀn "oi luokseni kÀy" tÀhdet ei taivaalta hÀkkiisi nÀy
sillÀ kahleistaan voi hÀkkilintu laulaa maan kyllÀ rauhan saa vapautta vaan ei milloinkaan mun lintuni saa milloinkaan ei vapautta saa...