savukkeella sotkin
sun chanel vitosen
joka huoneeseen jäi leijumaan
kun annoit avaimen

sanoit sullon kiire
junaan viimeiseen
mä jäin yksin seisomaan
tähän kylmään eteiseen

huulipunan jäljet tiskiveteen huuhtoutuu
sun sukulaisten nimet kuukaudessa unohtuu
värivalokuvat kansioihin haalistuu

mutta iho muistaa
iho muistaa

pitkin unen pintaa
hitaasti leijailin
kun lakanoihin eilisiin
yksin nukahdin

sinä teit jo matkaa
uniin jonkun muun
minä sanoin näkemiin
sun uniis vielä tuun

punaviinin jämät kaapissani väljähtyy
sun ystäviesi naamat kylmään hymyyn kivettyy
sä haluat mut unohtaa ja sullon hyvä syy

mutta iho muistaa
iho muistaa